That's it

Työharjoittelu on nyt tältä erää ohi ja samalla tämä myös päätän opinnot Perhossa. Enää olisi valmistujaiset jäljellä tänä perjantaina ja sitten onkin koko koulutus purkissa ja kohti uusia seikkailuja.

Viimeisinä viikoina Lontoossa tuli käytyä teatterissa useampaan kertaan. Kävin katsomassa näytelmän Curious Incident of a Dog in the Night Time, joka on jänyt parhaaksi näytelmäksi Lontoossa oloni aikana. Sinne en saanut mitään erityisen halpoja lippuja, mutta esitys oli ehdottomasti hintansa väärti.
Kävin myös katsomassa Romeo & Juliet näytelmän historiallisessa Shakespeare Globe teatterissa. Shakespeare's Globe on jo itsessään nähtävyys, sillä se on uudelleen rakennettu versio 1600-luvulla samalla aluella sijainneesta teatterista. Glodeen saa seisomapaikka lippuja £ 5 kpl. Ja tietenkin budjetti kun ei kummoinen minulla ole, valitsin itselleni seisomapaikan. Seisomapaikoilla ei ole lainkaan katosta, mutta olin sen verran onnekas, ettei sinä iltana satanut vettä.
Koko tämän 5 kuukautta olen miettinyt, että minun täytyisi käydä katsomassa Lontoossa ollessani musikaali Kinky Boots. Ja vihdoin tässä kuussa sain aikaiseksi hankittua liput ja lähdettyä. Ja ehdottomasti kannatti käydä! Esitys oli juurikin sitä, mitä kaikissa mainoksissa luvattiin: paljon naurua, tarttuvaa musiikkia ja miehiä korkeissa koroissa!
Ja last but not least kävin katsomassa Roald Dahlin kirjaan perustuvan musikaalin Matilda. Tähänkin liput olivat £ 5.

Juuri ennen töiden loppumista pääsin myös vihdoin ja viimein katsomaan jalkapallo ottelua. Niistä on tullut paljon puhuttua, kun Scancoming myy paljon jalkapallo lippuja ja onhan se aika suosittu laji Englannissa, joten kyllä 5 kuukauteen Lontoossa täytyy kuulua edes yksi jalkapallo peli. Ja kun satuin töistä liput saamaan, oli suunta tietenkin kohti Emirates Stadiumia katsomaan Arsenal v Leicester City peliä. Eipä tuo jalkapallo niin minun juttuni ole, mutta tulipahan käytyä.

Töideni loputtua sain viikonlopuksi vieraita Suomesta. Joten torstaista sunnuntaihin tuli käytyä jos jonkin näköisissä turisti nähtävyyksissä. Kävimme kiertämässä St. Paulin katedraalin, Tower of Londonin ja kävimme myös Sky Gardenissa (tällä kertaa päivällä kun oli valoisaa). Kävimme myös katsomassa musikaalin Motown.

10/05 olikin sitten lähtö etelä rannikolle, jossa oli treffit äidin kanssa. Kävimme pienellä viiden päivän south coast kierroksella, jonka aloitimme Brightonissa. Brightonissa olimme kaksi päivää kierrellen ympäri kaupunkia ja erityisesti rantaa todella hyvässä säässä. Ja onnistuttiinhan sitä moemmat palamaan jo ensimmäisenä päivänä. Kävimme Royal Pavilionissa, Preston Manorissa, i360 näklöala tornissa, Brighton Pierissä ja istuimme ranta kahviloissa. Tulihan sitä hiukan tehtyä myös ostoksia.

Brightonista matka jatkui Southamptoniin, jossa vietimme yhden yön. Siellä ehdimme käydä katsomassa Titanic näyttelyä SeaCity museossa, katsomassa vanhan kaupungin muurin raunioita, Tudor aikaisessa talossa sekä keskiaikaisessa talossa. Tulipas myös syötyä älyttömän hyvää pitsaa.

Southamptonin jälkeen tuli matkan viimeinen etappi: Bournemouth. Siellä yövyimme todella mukavassa Chocolate hotellissa (ja kyllä, aamiaisellakin oli tarjolla suklaata). Bournemouthissa kävimme Russell-Cotes Art Gallery & Museumissa, maailman pyörässä ja tietenkin kävelimme rannalla. Aamulla Southamptonista lähtiessämme meinasi hiukan sataa, mutta sää kyllä selkisi päivän mittaan.

Bournemouthista kävi minulla sitten matka takaisin Lontooseen vielä viimeisiksi päiviksi.

Lontoossani ollessa kerkesin vielä käymään Hampton Court Palacella. Hampton Court Palace on palatsi, jossa on asunut jos jonkin näköistä kuningasta ja jossa on pidetty jos jonkin näköistä kissan ristiäistä. Palatsin lisäksi samalla paikalla on myös suuret puutarhat ja löytyypä sieltä myös labyrintti.

Viimeisenä päivänäni Lontoossa kävin vielä viimeisen kerran toimistolla hakemassa työtodistuksen ja kävin China Townissa syömässä ja illalla tulin jo valmiiksi Gatwickille, josta pääsin hyvin seuraavana aamuna kentälle.

Toistaiseksi siis Lontoon seikkailuni oli tässä, mutta palaan tänne varmasti. Asumaan vai vaan matkustamaa, sitä en osaa vielä sanoa.

Laivoja ja matkustelua

Toissa viikko oli jokseenkin hiljainen, eikä silloin tullut paljonkaan tehtyä. Viime viikolla oli kuitenkin aika paljon enemmän ohjelmaa.
Torstaina alkoi Lontoossa Tall Ship festival. Tämä tarkoitti sitä, että lähes 30 purjelaivaa. Laivoja oli aivan pienistä laivoista kunnon kokoisiin aluksiin asti. En vielä torstaina päässyt siellä käymään, mutta perjantaina heti aamusta suuntasin kohti Woolwichia, joka oli toinen Tall Ship Festivaalien tapahtuma paikoista. Woolwichin satamassa oli 8 hiukan pienempää laivaa, joita pääsi kiertämään ilman pääsy maksua. Pääsymaksua kun ei ollut niin jono oli tietenkin todella pitkä. Päädyin jonottamaan tunnin, että pääsin laivoille asti. Ei se kuitenkaan haitannut, kun päivä oli kaunis ja jonoon sattui minun jälkeeni tulemaan mukava brasilialainen perhe. Ja laivat olivat ehdottomasti jonottamisen arvoisia.

Woolwichin jälkeen suuntasin Tall Ship Festivaalien toiselle tapahtumapaikalle eli Greenwichiin. Woolwichissä käytyäni ihmettelin, miksi ihmisiä oli siellä niin vähän, mutta Greenwichiin päästyäni, totesin että kaikki olivatkin siellä. Greenwichistä löytyi jos jonkin näköistä kioskia ja kojua jotka myivät kaikkea tuuasta vaalleisiin.

Ensimmäiseksi kiersin kaikki kojut festivaali alueella ja sen jälkeen eksyin Old Naval Collegen Visitor Centreen ja satuin osumaan sinne juuri hyvään aikaan, sillä pääsin mukaan vanhan yliopiston ilmaiselle kävely kierrokselle.

Kävely kierroksen jälkeen suuntasin takaisin tuijottelemaan laivoja. Greenwichiin oli ankkuroitu isommat laivat ja niihin sisälle päästäkseen täytyi ostaa lippu ja koko porukka kuljetettiin pienellä paatilla laivalle ja siellä sai sitten kierrellä ja tutkia.

Sunnuntaina päätin lähteä Windsoriin. Windsor on pieni paikka noin tunnin juna matkan päässä lontoosta ja sen kuuluisin nähtävyys on Windsorin linna (ja Legoland, mutta siellä en käynyt).

Otin siis meno paluu lipun Windsoriin ja lähdin matkaan. Yllätyksekseni en ollutkaan ainoa, joka oli pääsiäisenä päättänyt lähteä Windsoriin, sillä paikka oli täynnä ihmisiä. Vaikka ostin etukäteen lipun linnaan jouduin silti jonottamaan puolisen tuntia päästäkseni sisään (en usko että tämä on kovin yleistä, sillä näyttivät työntekijätkin olevan hiukan hämillään ihmis paljoudesta). Pääsin kuitenkin sisään linnaan ja kyllä se oli jonottamisen arvoinen. Siellä pääsi myös katsomaan Queen Maryn käyttämää nukke taloa, joka oli aivan valtavan kokoinen. Pääsin myös kurkistamaan sisälle kuninkaallisten ennen käyttämään asuin rakennukseen. Nähtävää ja koettavaa sieltä löytyi ja taisin lähes kolme tuntia käyttää koko paikan kiertämiseen.

Sen jälkeen lähdin tutkimaan itse Windsoria. Kiertelin kaupoilla ja tutkiskelin muuten keskustan aluetta.

Windsorista takaisin Lontooseen päästyäni täytyi heti lähteä kohti Woolwichiä katsomaan ilotulitusta. Vaikka uuden vuoden ilotulitukset tuli katsottua aika kaukaa, tullipa nähtyä ainakin jotkin ilotulitukset ihan lähi etäisyydeltä.

Maanantaina jäin suosiolla kotiin. Sain vihdoin siivottua ja pestyä pyykit.

Jossain vaiheessa tämän kahden viikon aikana tuli itseasiassa käytyä myös teatterissa. Kävin katsomassa musikaali komedian "Half a Sixpence" ja se oli oikein mukavaa katsottavaa. Ensi viikolla olisi luvassa teatteri Don Juan in Soho ja Spoken Word tapahtuma Bang Said the Gun. Mutta niistä lisää ensi kerralla.

Aika kulkee kuin siivillä

Täällä alkaa jo olla kevät. Kesäkin jo hyvää vauhtia lähestymässä. Nyt täällä Lontoossa on tullut jo asusteltua kolme kuukautta. Mihinhän se kaikki aika on oikein hävinnyt? En oikeastaan ole edes varma, mitä tässä välissä on tullut tehtyä. Kun tulin Lontooseen, päätin, että alkaisin ottaa enemmän kuvia (koska kukaan muu ei niitä ota, jos en ota niitä itse) ja ensimmäisen kuukauden jaksoin ottaa kuvia. Sen jälkeen kuvien ottaminen on jokseenkin jäänyt ja siksi on hiukan hankala yrittää muistella, mitä on tullut tehtyä viimeisten viikkojen aikana.

Kävin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa St. Paulin katedraalissa ja National Galleriassa. Molemmat yllättivät minut todella positiivisesti (ja kummastakaan ei ole yhden yhtä kuvaa...). St. Paulia en päässyt kovin vapaasti kiertämään, joten pitänee käydä vielä paremmalla ajalla myöhemmin. Sitä, miksi kävin nyt vasta National Galleryssä, en voi sanoa (sillä sisäänpääsy on ilmainen ja sijaitsee niin keskustassa, kun keskustaa voi täällä päin määritellä). Mutta se oli todella iso ja paljon nähtävää löytyi. Sielläkin pitänee käydä vielä uudestaan kun on aikaa kun ei sitä siinä puolessa toista tunnissa, joka minulla oli aikaa, ehtinyt kiertää kuin pintapuolisesti. Ja löytyi National Galleryn kaupasta yksi Akseli Gallen Kallelan postikorttikin. Luulen, että kortin alkuperäisteos oli jossain seinällä roikkumassa, mutta en ainakaan ensi silmäyksellä sitä löytänyt.

Toissa viikolla tuli myös käytyä katsomassa teatteri Comedy About a Bank Robbery, jonne sattui olemaan tarjolla alennus lippuja. Täällä Lontoossa on mukavaa, kun hyvässä lykyssä pääsee katsomaan teattereita tavallisen leffa lipun hinnalla.

Äiti ja Viivi tulivat myös käymään täällä Lontoossa toissa viikonloppuna. Molemmat tulivat torstaina ja lähtivät sunnuntaina. Viikonlopun aikana tuli syötyä hyvää ruokaa (mukavaa vaihtelua yleiseen opiskelija ruokavatioon), käytyä katsomassa Leijona Kuningas, käytyä katsomassa St. Patrickin päivän paraatia ja puuhailtua paljon muutakin.

Viime viikolla oli todella kiirettä töissä. Pääsin kuitenkin vähän rauhoittumaan hyvän teatterin parissa, kun sain liput The Girls teatteriin hyvällä hinnalla.
Viime viikonloppuna kolusin Greenwichiä hiukan tarkemmin. Kiersin National Maritime museumin, Greenwichin torin sekä Greenwichin yliopiston alueen. Kiertelin myös Greenwichin lähellä olevia puistoja, josta sattui löytymään jonkin lainen mini farmi.

Tällä viikolla tuli käytyä testaamassa Queen Elisabeth Olympick Parkissa sijaitseva Arcelor Mittal Orbit. Se on Olympiakisojen merkiksi rakennettu korkea monumentti, johon on jälkeen päin lisätty liukumäki. Tuli käytyä työporukan kanssa ylhäällä ja pitihän se liukumäkikin testata. Se oli oikein hauska kokemus.

Perjantaina kävin katsomassa taas yhden teatterin: Rosencrantz And Guildernsetren Are Dead. Tämä on ollut yksi parhaista teattereista, jonka olen täällä Lontoossa oloni aikana nähnyt. Vielä on kuitenkin ainakin yhteen teatteriin liput, joten saa nähdä, jääkö tämä ykkös sijalle.

Eilen kävin kaverin kanssa kävelemässä vähän ympyrää keskustassa ja päädyttiin Japanilaiseen ravintolaan syömään. Pääsin ensimmäistä kertaa Japanin ulkopuolella syömään "oikeaa japanilaista grilliruokaa"!

Vielä on vähän päälle kuukausi tässä jäljellä enne  lentoani Suomeen joten innolla odottelen, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan!