Nyt olen puolessa välissä harjoittelua. 9 viikkoa takana ja vielä toiset 9 viikkoa edessä. Viimeisten viikkojen aikana on samalla kertaa tapahtunut paljon, mutta oikeastaan ei silti yhtään mitään. Mutta olen huomannut, että minusta on tullut taas hiukan enemmän Lontoolainen. Esimerkiksi en enää pelkää jääväni metron ovien väliin jäädessäni ruuhkametrossa ovien viereen. En kuitenkaan ole vielä niin lontoolainen, että en kumartuisi seistessäni ovien vieressä. Nykyään haen myös @-merkkiä sekä Ä:tä ja Ö:tä väärästä paikasta suomen kannettavaltani (koska työ koneella merkit ovat eri paikassa).Mutta viime kerrasta kun kirjoitin onkin jo jonkin verran aikaa, jhoten jos aloittaisin heti sen päivän jälkeisestä sunnuntaista. Silloin tuli kierrettyä vähän tarkemmin May Fairin aluetta. Sieltä löytyi paljon hienoja (ja kalliita) taloja, hotelleja ja sn sellaista.
Sen viikonlopun jälkeen ei oikein tullut tehtyä mitään erityistä. Töissä on ollut jokseenkin hiljaista nyt muutaman viikon, mutta lopulta päivät kuitenkin menevät töitä tehdessä ja illalla kerkeää tekemään ruokaa jututtamaan vähän kämppiksiä ja hoitamaan asioita suuntaan tai toiseen tai vain katsomaan elokuvia. Viikonloput taas menevät Lontoossa kierrellessä, vaikka ei juuri muuta tekemistä olisikaan. Joka toinen maanantai on nyt tullut käytyä pelaamassa lautapelejä isommalla porukalla Lontoon keskustassa olevassa pubissa. Se on aina mukava tapa aloittaa viikko (varsinkin kiireisen maanantai työpäivän jälkeen).
Ei viime, mutta sitä edellisenä viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa hiukan kipeä. Ei mitään sen suurempaa, kuin nuha, mutta sen takia en viitsinyt lähteä kovin kauas paleltumaan. Joten käytin lauantain läheisten puistojen kiertämiseen. Ja se todellakin kannatti. Viiden minuutin kävelymatkan päässä kämpältäni on Mile End Park, jossa en ole vielä kertaakaan kerinnyt kunnolla käymään. Mutta tuolloin lauantaina tuli kierrettyä koko Mile Endin puisto ja päälisin puolin myös läheinen Victoria Park. Tämä oli erityisen mukavaa, koska oli niin hyvä sää. Oli parhaimmillaan + 15 astetta ja aurinko paistoi koko päivän. Silloin tuli sellainen olo, että olisihan se kiva jäädä tänne Lontooseen vielä kesäksi, kun olisi sen verran lämmin, että tekisi mieli poistua talosta.
Viime viikolla tapahtuikin sitten jo vähän enemmän. Torstaina oli uuden Beauty and the Beast elokuvan Gala Screening Leicester Squatella Lontoon keskustassa. Tämä oli siis kyseisen elokuvan ensi esitys, jota olivat katsomassa myös elokuvan pää tähdet ja ohjaaja. Mukana oli mm. Emma Watson, Ian McKellen, Emma Thompson, Alan Menken ja Bill Condon. Ajattelin käydä kurkistamassa, että minkälaisia nämä tilaisuudet sitten täällä ovat, kun ei näitä Suomessa järjestetä. Ajattelin, että saattaisin jopa htvässä lykyssä saada nimikirjoituksen Emma Watsonilta tai Ian McKellenilta. Tietenkin sitten kävi niin, että minulle meni hiukan pidempään töissä ja sen jälkeen tietenkin metrot olivat täynnä ja satuin vielä vaihtamaan väärään suuntaan menevään metroon (ensimmäistä kertaa täällä Lontoossa!!). Lopulta olin kuitenkin suurinpiirtein oikeaan aikaan paikalla. En saanut mitenkään erityisen hyvää paikkaa, mutta kuitenkin. Ja sitten alkoi odottaminen. Odottelimme varmaankin vähän alle tunnin, kunnes tytöt minun edessäni kysyivät järjestys mieheltä, olivatko elokuvan tähdet edes tulossa. Ja vähän aikaa tyttöjen kanssa juteltuaan turvamies tarjosi tytöille lippuja esitykseen. Tyttöjen lähdettyä pääsin eturiviin, jossa seisoskelin vielä 15 minuuttia, kunnes yksi tapahtuman järjestäjistä tuli kysymään minulta, oleko yksin liikkeellä. Kun sanoin olevani, hän totesi, että hänellä olisi yksi ylimääräinen lippu esitykseen. Ja enhän minä sitä torjunut, kun kerran tarjottiin. Joten yhtäkkiä olin sisällä teatterissa katsomassa Beauty ang the Beastin ensi esitystä kuukautta ennen kuin se oli tulossa teattereihin.
Perjantaina tuli käytyä keskustassa pubissa kansainvälisellä porukalla. Ajatus oli "Language Night" ja tuli keskusteltua paljon erilaiseten ihmisten kanssa eri puolilta maailmaa ja käytettyä myös eri kieliä. Ja taas on muutama tuttu lisää Lontoossa.
Sunnuntaina tuli vihdoin käytyä Museum of Londonissa. Sieltä sai paljon yksityiskohtia ja historiaa nimen omaan Lontoosta. Se oli ihan hauska näin jonkin aikaa Lontoossa asuneena.
Eilen tuli käytyä ensimmäisessä konsertissa Lontoossa. Ja eilen oli ehkä ensimmäinen kerta kun vastaan tuli oikeasti kulttuurishokki. En juurikaan käy konserteissa, mutta suurin ero Suomen ja Lontoon välillä (tähän asti) on tullut ilmi eilisessä konsertissa. Ensinnäkin ihmiset toivat juotavaa yleisöön. Ja ei muuten ollut vain kerta tai kaksi, kun pelkäsin vaatteideni puolesta ihmisten tunkiessa ihmismassan läpi täydet juomalasit kädessään (ja vielä parempaa jo valmiiksi hiukan juoneina). Toinen asia oli, että ihmiset ravasivat edes takaisin väkijoukosta ja kukaan ei kertaakaan vienyt heidän paikkaansa heidän lähtiessään milloin vessaan ja milloin hakemaan juotavaa (myös kesken konsertin). Ja kaiken lisäksi minulta vietiin keksien loput ovella, koska sisään ei saanut viedä ruokaa (sinne meni kokonaisen 20 penseä).
Kulttuurien kohtaamisesta huolimatta konsertti oli aivan mahtava ja ehdottomasti käymisen arvoinen!
Viikonlopulle ei ole vielä suunnitelmia, mutta varmasti pitää taas lähteä keskustan suuntaan kiertämään. Jos vaikka kävisi syömässä japanilaista ruokaa.
Nyt on tullut hankittua jonkin verran lippuja teattereihin yms. Tällä hetkellä liput on jo katsomaan Rosencratz and Guildernstern Are Dead ja Don Juan in Soho. Tarkoitus olisi vielä tänä viikonloppuna hankkia liput seisomapaikoille Shakespeare Globeen katsomaan Romeo & Juliet ja liput Spoken Word Poetry esitykseen Bang Said the Gun. Maanantaina olisi myös Sohossa stand-up esitys, jonne sisäänpääsy ei olisi kuin 5 puntaa (nyt alkoi kulttuuri shokki Suomeen päin, kun ei suomalaiselta näppäimistöltä löytynytkään punnan merkkiä.....).
Eiköhän siinä ollut kaikki tältä erää, ensi kertaan!
